Jalostustoimikunta

Jalostustoimikunnan keskeisin tehtävä on rodun jalostuksen ohjaus ja tulevaisuuden turvaaminen. Tähän pyritään ylläpitämällä jalostuksentavoiteohjelmaa ja PEVISA-ohjelmaa, julkaisemalla PAMAUS-lehdessä artikkeleita, järjestämällä luentotilaisuuksia sekä tiedottamalla jalostukseen liittyvistä uutisista. Pitkän aikavälin tavoitteena on tuottaa ja jakaa rodun kehitystrendeihin ja ajankohtaisiin ilmiöihin pureutuvaa tietoa. Jalostustoimikunta tarjoaa jalostusneuvontaa ja koordinoi tulevaisuudessa myös jalostustarkastuksien järjestämistä. Toimikunta kerää erilaisia terveystuloksia ja kehittää tapoja saada tietämystä näistä jäsenistön käyttöön. Jalostustoimikunta luonnostelee ohjeita ulkomuototuomareiden koulutuksia varten ja antaa myös lausuntoja esimerkiksi poikkeuslupahakemuksiin.

Jalostustoimikunta koostuu pääosin rodun kasvattajista, mutta katsomme tärkeäksi pitää jalostustoimikunnassa mukana myös eläinlääkärijäseniä. Luonteen ja ulkomuodon arviointiin SKL:n kouluttamat tuomarijäsenet olisivat oikein tervetulleita mukaan jalostustoimikuntaan.

Jalostustoimikunta

• seuraa rodun kehitystä Suomessa ja ulkomailla sekä erityisesti rodun kotimaassa, ja jakaa rotutietoutta

• toimii puolueettomasti, objektiivisesti ja rodun parhaaksi, huomioiden koko käytettävissä oleva koirapopulaatio

• kerää ja jakaa tietoa kokonaisvaltaisesti rodun terveydestä, luonteesta, käyttöominaisuuksista ja ulkomuotoseikoista

• pitää yhteyttä kotimaisiin ja ulkomaisiin rotuyhdistyksiin sekä kasvattajiin ja ohjaa ja neuvoo uusia kasvattajia ja urosten omistajia

• järjestää koulutustilaisuuksia ja valmistaa koulutusmateriaalia sekä jalostusta käsitteleviä artikkeleita

• seuraa rodussa tapahtuvia muutoksia ja tiedottaa rotujärjestölle ja jäsenistölle niiden mahdollisista vaikutuksista rotuun

• kantaa päävastuun JTO:n ja PEVISA-ohjelman laatimisesta, päivityksestä ja seurannasta

• käsittelee viiveettä rodun poikkeuslupa-anomukset ja muut lausuntoa vaativat asiat sekä vastaa näihin kirjallisesti ja tarvittaessa perustelee kantansa. Poikkeuslupa-anomuksiin liittyvissä lausunnoissa on tuotava esiin täyttääkö yhdistelmä rodun JTO:n suositukset jalostuskoirille.

• seuraa viranomaisten sekä Kennelliiton ja FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) koiranjalostusta koskevia määräyksiä ja suosituksia sekä tiedottaa niistä jäsenistöään.

(Lähde: SKL)

Jalostustoimikunnan tavoittaa sähköpostitse jalostus@pieniamerikanpaimenkoirat.fi.

Sophie Lindström

jalostustoimikunnan puheenjohtaja

Minulla on kennelnimi Huihai ja 2022 tuli ensimmäinen pieniamerikanpaimenkoirapentueeni. Tulevaisuudessa kasvatan toivottavasti myös phalèneja. Kasvatustoimintani on hyvin pienimuotoista, arjessa pyrin enemmän harrastamaan koirieni kanssa.

Ensimmäinen koirani, lapinporokoirauros, tuli vuonna 2011. Alusta asti olen ollut harrastusaktiivi, ensin pelastuskoiralajeissa, nykyään myös näyttelyissä, agilityssa, noseworkissa, paimennuksessa. Olen myös kisannut tokossa kauan sitten, mutta enää minulla ei ole sille lajille aikaa. Harrastuspuolella minulla on ollut koira hälytysryhmässä yli 6 vuotta ja etsin edelleenkin kadonneita ihmisiä, koiran kanssa silloin kun onnistun saamaan koiran vaativista kokeista läpi. Tällä hetkellä harrastan ensisijaisesti pekoa ja noseworkkia, agilitya treenaan viikottain ja höntsäilen joskus kisoissa. Olen kouluttautunut myös valmentajaksi ja koetoimitsijaksi.

Jalostus ja genetiikka on kiinnostanut aina, ja tykkään näpertää eli vietän paljon aikaa koneella sukutauluohjelmaa muokaten. Olen käynyt sekä jalostusneuvojan peruskurssia että useamman kerran syventävän jalostuskurssin. Olen tällä hetkellä pieniamerikanpaimenkoirien jalostustoimikunnan vetäjä (vuodesta 2020-) ja myös perhoskoirien jalostus- ja terveystoimikunnan jäsen (2025-).

Tulen tulevaisuudessakin kasvattamaan pienimuotoisesti ja pyrin harrastamaan monipuolisesti koirieni kanssa. Olen erityisen kiinnostunut erilaisista luonnetesteistä ja pyrin jatkossakin taipumus- ja luonnetestaamaan koiriani. Jalostuksessa haluan erityisesti vaalia harrastusominaisuuksia sekä hyvää peruskoiran luonnetta.

Ronja Harinen

Kasvatan pampaita pienimuotoisesti kennelnimellä Vividamas, toistaiseksi minulla on ollut yksi pentue vuonna 2024. Hankin ensimmäisen oman koirani toyvillakoira Chilin vuonna 2010, tämän jälkeen minulle on tullut kaksi pomeraniania Nova (2017) ja Mila (2018) sekä kaksi pampaita Nyyti (2021) ja Varpu (2023). Vasta Nyytin kanssa aloitin tavoitteellisen agilityn harrastamisen, jonka lisäksi olemme höntsäilleet koirieni kanssa mm. rally-tokoa, noseworkia, metsä- ja peltojälkeä, esine-etsintää sekä käyneet muutamissa näyttelyissä.

Valmistuin Varsovan eläinlääketieteellisestä yliopistosta eläinlääkäriksi vuonna 2018, jonka jälkeen olen työskennellyt pieneläinlääkärinä muutamalla eri klinikalla. Genetiikasta kiinnostuin jo lukioikäisenä ja se olikin myös eläinlääkäriopintojeni aikana yksi suosikkiaiheitani lisääntymistieteiden ohella.

Olen halunnut kasvattaa koiria niin kauan kuin muistan. Oikean rodun etsiminen kuitenkin vei aikaa, kunnes viimein löysin pieniamerikanpaimenkoirat ja olin myyty. Jalostuksellisesti ilahduin pampaiden hyvästä terveystilanteesta, aktiivisista rodun harrastajista, sekä erityisesti järkevästä ja rodun terveyttä ja monimuotoisuutta edistävistä PEVISA:sta ja jalostuksen tavoiteohjelmasta. Koin, että rotujärjestö ajattelee oikeasti rodun parasta myös pitkällä tähtäimellä, jolloin tähän kelkkaan oli luottavainen mieli hypätä mukaan.

Jalostustoimikuntaan liityin alkuvuodesta 2025. Haluan olla mukana edistämässä pampaiden terveystilannetta ja harrastusominaisuuksia edelleen, mahdollistaen tämän monipuolisen paimenkoirarodun pysymistä jatkossakin terveenä jokapaikanhöylänä.

Suvi Kari

Kasvatan pienimuotoisesti pieniamerikanpaimenkoiria nimellä Merlemur. Ensimmäisen koirani, coton de tulearin, sain vuonna 2005 ja harrastin sen kanssa monenlaista kokeillen vähän kaikkea. Kävimme hiukan näyttelyissä jopa ulkomailla, kokeilimme verijäljestä alkaen eri lajeja ja päädyimme harrastamaan enemmänkin vinttikoirien maastoviehejuoksua ja agilityä. Agilityä jatkoin muidenkin koirieni, myös pyreneittenkoiran kanssa, vaikkakin suomenhevosjalostus valtasi suurimman kiinnostukseni hevostalouden agrologiopintojeni aikana. Intohimoinen kiinnostukseni jalostukseen ohjasi syventymään opinnoissa hevos- ja kotieläinjalostukseen. Myöhemmät hevoshierojaopinnot ja harrastuksena vuosia hieromani asiakashevoset hioivat silmän ja näppituntuman tarkaksi ja jaksankin analysoida niin rakenteita kuin liikkeitä kehien laidalla loputtomiin.

Tällä hetkellä jaan arkeni perheen, Helsingin bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan fysiologian ja neurotieteiden yliopisto-opintojen sekä jalostustoimikunnan ja jalostukseen liittyvän kurssittautumisen (mm. syventävä jalostuskurssi 2024, kasvattajan jatkokurssi 2025) välillä. Jalostustoimikunnassa ja yhdistyksen hallituksessa varajäsenenä olen toiminut vuodesta 2024 alkaen.

Saksantuontipampai Hilla saapui ilahduttamaan arkeamme 2019 ja Ranskasta tuotu Viivi 2024. Koirieni kanssa rallytokoilen ja palailen pikkuhiljaa hoopersinkin pariin.

Ensimmäinen Merlemur-pentue syntyi 2023 ja seuraava on suunnittelun asteella. Maatilan työkoirasta on moneksi ja rodun monipuolisuus onkin tuntuva osa sen viehätystä. Kun käsissämme on lisäksi vielä verrattain terve rotu, meillä todella on arvokasta vaalittavaa.

Annika Salonen

Kasvatan pieniamerikanpaimenkoiria kennelnimellä Demicle’s, ja olen kasvattanut keeshondeja vuodesta 2014 alkaen. Sain ensimmäisen keeshondini vuonna 2003, Demin kanssa pääsin tutustumaan koiraharrastusten maailmaan näyttelyiden, tokon ja agilityn merkeissä. Koiraharrastukset aloitettuani lähdin mukaan yhdistystoimintaan perustamaan paikallisyhdistyksen agilityjaostoa. Innostuin myös lähtemään rotuyhdistyksen harrastustoimikuntaan. Näyttelyissä tuli käytyä aktiivisesti, Coco kessun kanssa ihan ulkomaita myöden. Koiraharrastuslajeista agility tempaisi oikein kunnolla mukaansa ja Gaga kessun kanssa kisasimme arvokilpailutasolla. Olen kouluttanut agilitya ja vuodesta 2017 alkaen olen ollut mukana Tampereen Seudun Koirakerho ry:n agilityn koulutustiimissä, jossa toimin tällä hetkellä valmennusryhmävastaavana. Olin jo useamman vuoden haaveillut toisesta rodusta, ja vuonna 2018 meille muutti Lontoon tuliaisina pampai Vicky. Tällä hetkellä kotona asuu kaksi kessu mummoa ja pampait Vicky ja Viima. Vickyn ja Viiman kanssa kisataan agilityssa arvokilpailutasolla.

Kasvatuksessa minulle tärkeintä on koiran terveys ja luonne. Arvostan myös oikeaa turkinlaatua ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen soveltuvaa toiminnallista rakennetta. On hienoa että rodussamme on elinvoimaa ja geneettistä vaihtelua, ja näistä kannattaa pitää kiinni. Koirien kasvattaminen ja rodun ominaisuuksien ylläpitäminen ovat kiinnostaneet, ja lähdin mukaan jalostustoimikuntaan vuonna 2021. Kävin viime vuonna syventävän jalostuskurssin. Jalostustoimikunnassa haluan erityisesti edistää rodun monimuotoisuutta, luonnetta ja terveyttä.

Leena Koivunen

Aloitin koiraharrastuksen vuonna 1973 saatuani ensimmäisen koiran joka oli rodultaan silloiselta rotunimikkeeltä laivankoira, nyk. schipperke. Biban kautta tutustuin koiranäyttelyihin sekä kävimme arkitottelevaisuusharjoituksissa. Seuraava koira olikin sitten muutettuani omaan kotiin groenendael Nana, josta juontuu kennelnimeni Anana’s joka myönnettiin vuonna 1995. Yhtään belgipentuetta ei koskaan tullut, vaikka myöhemmin tuli myös tervueren Veera. Kennelnimellä on kasvatettu lapinkoiria (1998-2013) sekä nyt muutama pampai-pentue. Muitakin rotuja on taloudessa ollut (porokoira ja bordercollie) ja tällä hetkellä on viimeisestä lapinkoirapentueesta kotona kaksi 12-vuotiasta mummukkaa Saimi ja Lyyti sekä 10-vuotias saksantuontipampai Mila.

Pieniamerikanpaimenkoira rodun ”löysin” asuessani Keski-Euroopassa ja näin saksalaisessa TV-ohjelmassa ”Hund-Katze-Maus” rotuesittelyn. Saksassa tuolloin rotu ei vielä ollut FCI:n alainen eikä Suomessakaan. Meni muutama vuosi ja takaisin Suomeen muutettuani hankin sitten Milan Saksasta. Tarkoitukseni ei ollut enää kasvattaa, mutta niin vaan uppouduin tähän rotuun ja se vei mennessään. Tuontikoiria on tullut muutama USA:sta ja Saksasta. Tällä hetkellä on sijoituksessa/yhteisomistuksessa 2 urosta ja 1 narttu, tuonteja kaikki. Ensimmäinen pampai-pentueeni oli vuonna 2018 (yksi pentu keinosiemennyksellä) sekä seuraava 2020. Sen jälkeen olleet pentueet ovat tulleet minun kennelnimelleni, mutta olleet narttujen kotona ja ovat ns. yhteistyöpentueita.

Olen juuri jäänyt eläkkeelle lastentarhanopettajan/esiluokanopettajan työstä. Aiemmin olen harrastanut koirieni kanssa agilityä, verijälkeä, pelastuskoiratoimintaa, nosea, hieman rallya sekä hoopersia. Nyt kun on iäkkäitä koiria kotona, päiviämme täyttää lenkkeily luonnossa ja omasta pihasta nauttiminen maaseudun rauhassa. Näyttelyissä kävin aikoinaan paljonkin ja toimin kehätoimitsijana lähes 20 vuotta sekä Lappalaiskoirat ry:ssä hallituksessa ja näyttelytoimikunnan sihteerinä muutamia vuosia.

Virpi Norja

Olen Virpi ja asumme Ilmajoella Etelä-Pohjanmaalla maatilalla. Kaksijalkaisten lisäksi nelijalkaisia perheeseen kuuluu 13 -v suomenlapinkoira ja 2 pampaita, sekä pari kissaa. Koiria minulla on ollut lähes koko ikäni mopseista berninpaimenkoiriin, harrastuksista paimennuksesta rallytokoon. Tällä hetkellä Milo-pampain kanssa harrastamme lähinnä kaverikoiratoimintaa ja agilitya. Työkseni olen kotieläinpuolen opettaja maatalousoppilaitoksella, opetan lähinnä koira- ja hevosaineita. Päivätyöni lisäksi hoidan asiakkaiden hevosia täyshoitotallillamme. Kasvatan pampaita hyvin pienimuotoisesti kennelnimellä Paimenvuoren. Haluan omalla pienellä siivullani edistää rodun hyvää terveyttä ja mukavaa luonnetta.